torstai, 19. huhtikuu 2012

Agilityhuumaa

Onpa jäänytkin kirjoittamatta Sepen viimeisistä kisoista. Purinalla oltiin pääsiäismaanantaina HAU:n kisoissa, jossa oli edessä kolme rataa Anne Saviojan tuomaroidessa. Ekalta, hyppyradalta, tuli hienosti 0 ja -3,68, etenemä oli meille hurja 3,99 m sekunnissa, mutta sillä ei päästy kuin yhdeksännelle sijalle. Helppo rata siis. Toiselta radalta saatiin viitonen - keppien sisäänmeno 90 asteen takakulmasta epäonnistui, olin varmaan tiellä - ja lisäksi tuli 3.45 sekuntia yliaikaa (etenemä 3,06). Tälläkin tuloksella oltiin yhdeksänsiä. Kolmatta rataa saatiinkin sitten odotella, kisat olivat sen alkuun mennessä jo tunnin myöhässä ja meinas tulla uskonpuute. Radalle kumminkin vihdoin päästiin ja tuloksena oli taas 0, mutta 3,16 sekuntia yliaikaa. Etenemä oli tässä 3,12 sekuntia, eli hyvin jaksoin vielä vähän kiristää kolmannella radalla. Rata oli sen verran hankala, että yliaikanollalla päästiin peräti neljänsiksi eikä jääty kuin neljän sadasosan päähän kolmannesta sijasta. Ihan kivasti kisoissa, joissa oli 17 osanottajaa smiley.

Hyvä päivä siis, vaikka se viimeinen nousunolla kolmosiin antaa yhä vieläkin odottaa itseään.

Treenattu ollaan koko talven kaksi kertaa viikossa: maanantaisin Niina-Liina Linnan ohjauksella ja keskiviikkoisin ryhmässä, jossa käy kouluttaja kerran kolmessa viikossa ja muilla kerroilla on joko saman kouluttajan tai jonkun ryhmän jäsenen tekemä rata.

Vinskikin on pääsyt jo maistamaan agilityn riemua. Sepen treenien päätteeksi se on muutaman kerran harjoitellut putkea ja osaa nyt ihan hyvin, kunhan vain vastakkaisessa päässä on emäntä kumilelua vinguttamassa.  Mitään sen systemaattisempaa ei olla vielä tehty, paitsi, että kotona harjoitellaan joka ilta kontaktiboksia. Kyllä se jo aika hyvin osaa hakeutua oikeaan paikkaan istumaan 2-on 2-off -asentoon, ja oikein odottaa, että alettais treenata nimenomaan sitä, koska silloin - ja vain silloin - se saa leikkiä Ketulla (eli täytteettömällä ketun näköisellä vetolelulla).

Sepen treeneissä Vinski on mukana omassa kopassaan, ja viimeksi sieltä alkoi kuulua kummallistya ääntä, kun läksin Sepen kanssa radalle. Ei se ollut oikeastaan haukkua eikä vinkumistakaan, mutta selvästi se antoi ymmärtää, että se haluaisi kanssa! Varmaan se on huomannut, että Sepe saa treeneissä palkkioksi vinkulelun, sen saman, jolla Vinskiä houkutellaan putken läpi, ja tietenkin se haluaa sen itse! Intoa siis riittää ja nyt vain odotellaan, että kelit paranee ja pääsee omalle pihalle aloittelemaan pujottelutreenejä laugh. Epäilen, että tästä pojasta sukeutuu nopea menijä - ja että tulen itse siinä jäämään pahasti jälkeen wink.

torstai, 19. huhtikuu 2012

Hui mikä päivälenkki!

Oltiinpa tänään tapahtumarikkaalla päivälenkillä! Ensiksi Vinski poimi kadulta suuhunsa Jotain, jota se ei antanut pois vaan yrityksistä huolimatta nielaisi. Sen verran epäilyttävältä se näytti, että päätettiin kotiin palattua panna poika oksentamaan. Niinpä sitten kotona annettiin sille yksi 5 ml annos 1,5 %:n vetyperoksidia. Melkein viisi minuuttia saatiin odottaa oksennusta, mutta kyllä se sitten sieltä tuli - ja sen mukana peukalon uloimman nivelen kokoinen teräväsärmäinen luunpala ja muutamia fragmentteja, sekä vähän rustoa. Onneksi saatiin se pois, ja onneksi se ei näytä tehneen vahinkoa sen enempää alas mennessään kuin ylös tullessaan. Huhhuh! Kaikkea sitä kadulla lojuu!

Mutta tämäpä ei vielä riittänyt tämän päivälenkin tapahtumiksi. Retki suuntautui metsään tarkistamaan sinivuokkotilannetta. Nupulla oli niistä vielä suurin osa - vaatii varmaan päivänpaistetta ennen kuin kokonaan avautuvat. Kotiin päin käännyttyä kuljettiin ihan metsää pitkin, ei polulla, Vinski vähän minun takanani ja Sepe isännän kanssa vähän perässä. En tiedä mikä sai minut kääntymään ja katsomaan mitä Vinski puuhasi, sen vain muistan, että käännyin, nykäisin äkkiä hihnasta ja sanoin "Hyi helvetti!" - siinä oli parin metrin päässä sammaleella kovasti kiemurteleva kyy, jolla näytti olevan puremavamma. Vaikka en oikeasti nähnyt mitä tapahtui, tilanne täytyy tulkita niin, että Vinski, tuo puolivuotias pentu, oli jo saanut käärmeen hampaisiinsa, ja vamman laadusta päätellen hyvinkin sai sen hengiltä, vaikkei se siihen paikkaan kuollut. Vinski säilyi onneksi ihmeen kaupalla ilman käärmeen puremaa. Kaksinkertainen huhhuh!

Muistutus itselle: pidä visusti silmät maassa metsässä liikkuessa, ja muista lapsuuden opetus: ei metsään ilman kumisaappaita - eikä koiraa jätetä selän taakse!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

perjantai, 23. maaliskuu 2012

Painodataa

Vinskillä oli taas tänään punnituspäivä. Vaikka sen paino oli lisääntynyt viime viikosta peräti kolmisensataa grammaa, se on yhä vertailukäyrällä Sepeä alempana. Taitaa siis tosiaan jäädä pienemmäksi, mikä kyllä sopii meille oikein hyvin. Aika iso on ero myös Åke-veljeen, joka kuulemma on jo 37 cm korkea ja painaa 7 kiloa!

tiistai, 13. maaliskuu 2012

Punnitusta ja vähän muutakin

Pikku Vinski on kasvanut jo liian isoksi punnittavaksi keittiövaa'alla. Tähän asti sen on voinut nostaa taikinakulhoon, missä se on istunut suhteellisen rauhallisesti, mutta vaa'an maksimi on viisi kiloa. No, hätä keinon keksii: ei muuta kuin Honkkariin etsimään sopivaa kalavaakaa wink. Digitaalinen 10 kiloon asti punnitseva vaaka kainalossa kotiin, ja sitten Vinski kangaskassiin ja kassi riippumaan vaa'an koukusta. Tulos: 5,5 kiloa. Kärsivällisesti se antautui kassiin pantavaksi eikä edes venkoillut smiley.

Toinen kokoon liittyvä juttu: Vinskin rinnanympärys on nyt 41,5 cm. Siitä huolimatta se pääsee yhä vielä tunkemaan saunan oven alitse löylyhuoneeseen. Oven alareunan ja lattian välisen raon korkeus on 12 cm... Pojalla on oikeat luolakoiran elkeet: sivuttain rinnan kohdalta, niin kyllä se mahtuu blush.

tiistai, 6. maaliskuu 2012

Miten kanalle kävikään?

Tekeilä on kanasalaatti. Isäntä on leikannut lihat irti luurangosta ja paloitellut ne. Nyt ne odottavat lautasella salaattiin pääsyä. Itse olen valmistellut lehtisalaatin ja leikannut kurkun ja tomaatit. Seuraavana on vuorossa fetan leikkaus, mutta sitä ennen piipahdan hetkeksi olohuoneen puolelle vilkaisemaan television tarjontaa. Yhtäkkiä keittiöstä kuuluu kolahdus. Käännymme katsomaan ja syy selviää: Vinski on pudottanut pöydältä leikkuuveitsen - ja sitä ennen ennättänyt syödä puolet salaattiin tarkoitetusta kanasta! Nyt se hyppää alas pöydältä ja luikkii syyllisen näköisenä basson taakse piiloon. Jokohan tämän jälkeen muistaisi OIKEASTI työntää tuolit pöydän alle kun poistuu keittiöstä edes hetkeksi?!

Tutut silloin tällöin kysyvät, paljonko tuhoa Vinski on ehtinyt aiheuttaa talolle ja huonekaluille. Melkein nolottaa sanoa, että ei se ole tuhonnut oikeastaan mitään. Mutta kohta voi sentään alkaa luetella, paljonko ruokaa se on varastanut pöydältä...

Toivottavasti ei tule yöllä oksennus, on se sen verran pullean näköinen...