torstai, 19. huhtikuu 2012
Agilityhuumaa
Hyvä päivä siis, vaikka se viimeinen nousunolla kolmosiin antaa yhä vieläkin odottaa itseään.
Treenattu ollaan koko talven kaksi kertaa viikossa: maanantaisin Niina-Liina Linnan ohjauksella ja keskiviikkoisin ryhmässä, jossa käy kouluttaja kerran kolmessa viikossa ja muilla kerroilla on joko saman kouluttajan tai jonkun ryhmän jäsenen tekemä rata.
Vinskikin on pääsyt jo maistamaan agilityn riemua. Sepen treenien päätteeksi se on muutaman kerran harjoitellut putkea ja osaa nyt ihan hyvin, kunhan vain vastakkaisessa päässä on emäntä kumilelua vinguttamassa. Mitään sen systemaattisempaa ei olla vielä tehty, paitsi, että kotona harjoitellaan joka ilta kontaktiboksia. Kyllä se jo aika hyvin osaa hakeutua oikeaan paikkaan istumaan 2-on 2-off -asentoon, ja oikein odottaa, että alettais treenata nimenomaan sitä, koska silloin - ja vain silloin - se saa leikkiä Ketulla (eli täytteettömällä ketun näköisellä vetolelulla).
Sepen treeneissä Vinski on mukana omassa kopassaan, ja viimeksi sieltä alkoi kuulua kummallistya ääntä, kun läksin Sepen kanssa radalle. Ei se ollut oikeastaan haukkua eikä vinkumistakaan, mutta selvästi se antoi ymmärtää, että se haluaisi kanssa! Varmaan se on huomannut, että Sepe saa treeneissä palkkioksi vinkulelun, sen saman, jolla Vinskiä houkutellaan putken läpi, ja tietenkin se haluaa sen itse! Intoa siis riittää ja nyt vain odotellaan, että kelit paranee ja pääsee omalle pihalle aloittelemaan pujottelutreenejä . Epäilen, että tästä pojasta sukeutuu nopea menijä - ja että tulen itse siinä jäämään pahasti jälkeen .
torstai, 19. huhtikuu 2012
Hui mikä päivälenkki!
Mutta tämäpä ei vielä riittänyt tämän päivälenkin tapahtumiksi. Retki suuntautui metsään tarkistamaan sinivuokkotilannetta. Nupulla oli niistä vielä suurin osa - vaatii varmaan päivänpaistetta ennen kuin kokonaan avautuvat. Kotiin päin käännyttyä kuljettiin ihan metsää pitkin, ei polulla, Vinski vähän minun takanani ja Sepe isännän kanssa vähän perässä. En tiedä mikä sai minut kääntymään ja katsomaan mitä Vinski puuhasi, sen vain muistan, että käännyin, nykäisin äkkiä hihnasta ja sanoin "Hyi helvetti!" - siinä oli parin metrin päässä sammaleella kovasti kiemurteleva kyy, jolla näytti olevan puremavamma. Vaikka en oikeasti nähnyt mitä tapahtui, tilanne täytyy tulkita niin, että Vinski, tuo puolivuotias pentu, oli jo saanut käärmeen hampaisiinsa, ja vamman laadusta päätellen hyvinkin sai sen hengiltä, vaikkei se siihen paikkaan kuollut. Vinski säilyi onneksi ihmeen kaupalla ilman käärmeen puremaa. Kaksinkertainen huhhuh!
Muistutus itselle: pidä visusti silmät maassa metsässä liikkuessa, ja muista lapsuuden opetus: ei metsään ilman kumisaappaita - eikä koiraa jätetä selän taakse!
Loppu hyvin, kaikki hyvin!
perjantai, 23. maaliskuu 2012
Painodataa
tiistai, 13. maaliskuu 2012
Punnitusta ja vähän muutakin
Toinen kokoon liittyvä juttu: Vinskin rinnanympärys on nyt 41,5 cm. Siitä huolimatta se pääsee yhä vielä tunkemaan saunan oven alitse löylyhuoneeseen. Oven alareunan ja lattian välisen raon korkeus on 12 cm... Pojalla on oikeat luolakoiran elkeet: sivuttain rinnan kohdalta, niin kyllä se mahtuu .
tiistai, 6. maaliskuu 2012
Miten kanalle kävikään?
Tekeilä on kanasalaatti. Isäntä on leikannut lihat irti luurangosta ja paloitellut ne. Nyt ne odottavat lautasella salaattiin pääsyä. Itse olen valmistellut lehtisalaatin ja leikannut kurkun ja tomaatit. Seuraavana on vuorossa fetan leikkaus, mutta sitä ennen piipahdan hetkeksi olohuoneen puolelle vilkaisemaan television tarjontaa. Yhtäkkiä keittiöstä kuuluu kolahdus. Käännymme katsomaan ja syy selviää: Vinski on pudottanut pöydältä leikkuuveitsen - ja sitä ennen ennättänyt syödä puolet salaattiin tarkoitetusta kanasta! Nyt se hyppää alas pöydältä ja luikkii syyllisen näköisenä basson taakse piiloon. Jokohan tämän jälkeen muistaisi OIKEASTI työntää tuolit pöydän alle kun poistuu keittiöstä edes hetkeksi?!
Tutut silloin tällöin kysyvät, paljonko tuhoa Vinski on ehtinyt aiheuttaa talolle ja huonekaluille. Melkein nolottaa sanoa, että ei se ole tuhonnut oikeastaan mitään. Mutta kohta voi sentään alkaa luetella, paljonko ruokaa se on varastanut pöydältä...
Toivottavasti ei tule yöllä oksennus, on se sen verran pullean näköinen...