Onpa jäänytkin kirjoittamatta Sepen viimeisistä kisoista. Purinalla oltiin pääsiäismaanantaina HAU:n kisoissa, jossa oli edessä kolme rataa Anne Saviojan tuomaroidessa. Ekalta, hyppyradalta, tuli hienosti 0 ja -3,68, etenemä oli meille hurja 3,99 m sekunnissa, mutta sillä ei päästy kuin yhdeksännelle sijalle. Helppo rata siis. Toiselta radalta saatiin viitonen - keppien sisäänmeno 90 asteen takakulmasta epäonnistui, olin varmaan tiellä - ja lisäksi tuli 3.45 sekuntia yliaikaa (etenemä 3,06). Tälläkin tuloksella oltiin yhdeksänsiä. Kolmatta rataa saatiinkin sitten odotella, kisat olivat sen alkuun mennessä jo tunnin myöhässä ja meinas tulla uskonpuute. Radalle kumminkin vihdoin päästiin ja tuloksena oli taas 0, mutta 3,16 sekuntia yliaikaa. Etenemä oli tässä 3,12 sekuntia, eli hyvin jaksoin vielä vähän kiristää kolmannella radalla. Rata oli sen verran hankala, että yliaikanollalla päästiin peräti neljänsiksi eikä jääty kuin neljän sadasosan päähän kolmannesta sijasta. Ihan kivasti kisoissa, joissa oli 17 osanottajaa .

Hyvä päivä siis, vaikka se viimeinen nousunolla kolmosiin antaa yhä vieläkin odottaa itseään.

Treenattu ollaan koko talven kaksi kertaa viikossa: maanantaisin Niina-Liina Linnan ohjauksella ja keskiviikkoisin ryhmässä, jossa käy kouluttaja kerran kolmessa viikossa ja muilla kerroilla on joko saman kouluttajan tai jonkun ryhmän jäsenen tekemä rata.

Vinskikin on pääsyt jo maistamaan agilityn riemua. Sepen treenien päätteeksi se on muutaman kerran harjoitellut putkea ja osaa nyt ihan hyvin, kunhan vain vastakkaisessa päässä on emäntä kumilelua vinguttamassa.  Mitään sen systemaattisempaa ei olla vielä tehty, paitsi, että kotona harjoitellaan joka ilta kontaktiboksia. Kyllä se jo aika hyvin osaa hakeutua oikeaan paikkaan istumaan 2-on 2-off -asentoon, ja oikein odottaa, että alettais treenata nimenomaan sitä, koska silloin - ja vain silloin - se saa leikkiä Ketulla (eli täytteettömällä ketun näköisellä vetolelulla).

Sepen treeneissä Vinski on mukana omassa kopassaan, ja viimeksi sieltä alkoi kuulua kummallistya ääntä, kun läksin Sepen kanssa radalle. Ei se ollut oikeastaan haukkua eikä vinkumistakaan, mutta selvästi se antoi ymmärtää, että se haluaisi kanssa! Varmaan se on huomannut, että Sepe saa treeneissä palkkioksi vinkulelun, sen saman, jolla Vinskiä houkutellaan putken läpi, ja tietenkin se haluaa sen itse! Intoa siis riittää ja nyt vain odotellaan, että kelit paranee ja pääsee omalle pihalle aloittelemaan pujottelutreenejä . Epäilen, että tästä pojasta sukeutuu nopea menijä - ja että tulen itse siinä jäämään pahasti jälkeen .