Oltiinpa tänään tapahtumarikkaalla päivälenkillä! Ensiksi Vinski poimi kadulta suuhunsa Jotain, jota se ei antanut pois vaan yrityksistä huolimatta nielaisi. Sen verran epäilyttävältä se näytti, että päätettiin kotiin palattua panna poika oksentamaan. Niinpä sitten kotona annettiin sille yksi 5 ml annos 1,5 %:n vetyperoksidia. Melkein viisi minuuttia saatiin odottaa oksennusta, mutta kyllä se sitten sieltä tuli - ja sen mukana peukalon uloimman nivelen kokoinen teräväsärmäinen luunpala ja muutamia fragmentteja, sekä vähän rustoa. Onneksi saatiin se pois, ja onneksi se ei näytä tehneen vahinkoa sen enempää alas mennessään kuin ylös tullessaan. Huhhuh! Kaikkea sitä kadulla lojuu!

Mutta tämäpä ei vielä riittänyt tämän päivälenkin tapahtumiksi. Retki suuntautui metsään tarkistamaan sinivuokkotilannetta. Nupulla oli niistä vielä suurin osa - vaatii varmaan päivänpaistetta ennen kuin kokonaan avautuvat. Kotiin päin käännyttyä kuljettiin ihan metsää pitkin, ei polulla, Vinski vähän minun takanani ja Sepe isännän kanssa vähän perässä. En tiedä mikä sai minut kääntymään ja katsomaan mitä Vinski puuhasi, sen vain muistan, että käännyin, nykäisin äkkiä hihnasta ja sanoin "Hyi helvetti!" - siinä oli parin metrin päässä sammaleella kovasti kiemurteleva kyy, jolla näytti olevan puremavamma. Vaikka en oikeasti nähnyt mitä tapahtui, tilanne täytyy tulkita niin, että Vinski, tuo puolivuotias pentu, oli jo saanut käärmeen hampaisiinsa, ja vamman laadusta päätellen hyvinkin sai sen hengiltä, vaikkei se siihen paikkaan kuollut. Vinski säilyi onneksi ihmeen kaupalla ilman käärmeen puremaa. Kaksinkertainen huhhuh!

Muistutus itselle: pidä visusti silmät maassa metsässä liikkuessa, ja muista lapsuuden opetus: ei metsään ilman kumisaappaita - eikä koiraa jätetä selän taakse!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!